Typerät turistit
Vietettyani yli kuukauden saarella kuva keskimaaraisesta turistista on alkanut muotoutua. Itsenaisesti matkailevat turistit ovat usein matkustaneet ympari Ita-Afrikkaa tai Tansaniaa, tehden kaikki tyypilliset safarit, gorillakierrokset ja kiivenneet Kilimanjarolle. Sansibar on viimeinen kohde ennen lentoa kotimaahan. Paikka jossa voi rentoutua, ottaa aurinkoa, sukeltaa ja snorklata. Townissa taas voi hieman tutustua eksoottiseen arabialaisafrikkalaiseen kulttuuriin, jos jaksaa. Taalla voi myos tavata muita turisteja, joihin on ehka tormannyt matkan aiemmassa vaiheessa.
Sitten on italialaiset, jotka saapuvat charter-koneissaan ja siirtyvat hotelleihinsa. Stone townissa italialaiset liikkuvat suurissa ryhmissa matkaoppaan seurassa ja valtaavat aanekkasti kapeat kadut. Mutta se mika tekee erityisesti italialaisista typeria on se, etta monet antavat lapsille rahaa ja karkkia. Niinpa rannoilla ympari Sansibaria on ryhmia lapsia, jotka pyytavat kaikilta ohikulkevilta valkoisilta rahaa, kynia tai karkkia (italiaksi). Hengaaminen rannalla onkin yhtakkia kivempaa kuin kouluun meneminen. Lisaksi monet italialaiset naiset ovat innokkaita ottamaan aurinkoa ilman ylaosaa ja kuulin, etta jopa taysin alastomia ihmisia on nahty Sansibarin rannoilla. Tama kaikki saarella, jonka asukkaista yli 90%:ia on muslimeja, ja jossa suurin osa paikallisista naisista hunnuttautuu.
Muutenkin monien turistien pukeutumisessa olisi parannettavaa. Tuttavani asuu anglikaanisen kirkon kupeessa, joka on merkittava turistikohde. Ihmiset tulevat kirkkoon sellaisissa rantavaatteissa, etta Euroopassa heita ei edes paastettaisi kirkkoon sisalle. Mutta valiakos silla taalla, lomallahan sita vain ollaan. Taman kaiken seurauksena ei ole ihmekaan, etta monilla paikallisilla on vahintaankin omituinen kuva eurooppalaisista/valkoisista.
Turismin lieveilmiona taalla on myos kukoistava beach boy -kulttuuri. Naiden nuorten miesten tarjoamat palvelut sisaltavat kaikkea delfiinikierroksista huumeisiin. Jotkut miehista ovat viela kohtalaisen selvapaisia, mutta sitten osa on sellaisia tapauksia, joista kannattaa pysytella kaukana. Monilla on tietysti kiikarissa myos eurooppalainen tyttoystava, jonka mukana voi paasta Eurooppaan. Ja jos Eurooppaan paaseminen ei onnistu, niin ainakin seuralainen voi maksaa Sansibarilla olemisen ja elamisen valiaikaisesti. Taytyy sanoa, etta minut on yllattanyt se, etta kuinka moni miehista oikeastaan on onnistunut. Toivottavasti en muutu taysin kyyniseksi ennen kuin palaan kotiin.
Sitten on italialaiset, jotka saapuvat charter-koneissaan ja siirtyvat hotelleihinsa. Stone townissa italialaiset liikkuvat suurissa ryhmissa matkaoppaan seurassa ja valtaavat aanekkasti kapeat kadut. Mutta se mika tekee erityisesti italialaisista typeria on se, etta monet antavat lapsille rahaa ja karkkia. Niinpa rannoilla ympari Sansibaria on ryhmia lapsia, jotka pyytavat kaikilta ohikulkevilta valkoisilta rahaa, kynia tai karkkia (italiaksi). Hengaaminen rannalla onkin yhtakkia kivempaa kuin kouluun meneminen. Lisaksi monet italialaiset naiset ovat innokkaita ottamaan aurinkoa ilman ylaosaa ja kuulin, etta jopa taysin alastomia ihmisia on nahty Sansibarin rannoilla. Tama kaikki saarella, jonka asukkaista yli 90%:ia on muslimeja, ja jossa suurin osa paikallisista naisista hunnuttautuu.
Muutenkin monien turistien pukeutumisessa olisi parannettavaa. Tuttavani asuu anglikaanisen kirkon kupeessa, joka on merkittava turistikohde. Ihmiset tulevat kirkkoon sellaisissa rantavaatteissa, etta Euroopassa heita ei edes paastettaisi kirkkoon sisalle. Mutta valiakos silla taalla, lomallahan sita vain ollaan. Taman kaiken seurauksena ei ole ihmekaan, etta monilla paikallisilla on vahintaankin omituinen kuva eurooppalaisista/valkoisista.
Turismin lieveilmiona taalla on myos kukoistava beach boy -kulttuuri. Naiden nuorten miesten tarjoamat palvelut sisaltavat kaikkea delfiinikierroksista huumeisiin. Jotkut miehista ovat viela kohtalaisen selvapaisia, mutta sitten osa on sellaisia tapauksia, joista kannattaa pysytella kaukana. Monilla on tietysti kiikarissa myos eurooppalainen tyttoystava, jonka mukana voi paasta Eurooppaan. Ja jos Eurooppaan paaseminen ei onnistu, niin ainakin seuralainen voi maksaa Sansibarilla olemisen ja elamisen valiaikaisesti. Taytyy sanoa, etta minut on yllattanyt se, etta kuinka moni miehista oikeastaan on onnistunut. Toivottavasti en muutu taysin kyyniseksi ennen kuin palaan kotiin.
posted by Anna-Riitta at 3:13 ip.
6 Comments:
Eikö olekin hämmästyttävää, miten kulttuurille sokeita ihmiset voivatkaan olla? Ovatko he aina niin pöllöpäitä, vai johtuuko se lomalle heittäytymismeiningistä? Eivät varmaan kotona toimisi yhtä päättömästi? Ei voi ymmärtää, eikö niitä nolota??!!! Vähänkö kuolisin häpeästä, jos joutuisin kulkemaan jossain pikkumikroissa muslimimaassa. En meinannut voida käyttää hiatonta paitaa edes Thaimaan turistirannoilla :). Ja Dhangadhissa oli kovin vaivautunut olo, kun yhtenä päivänä oli päällä vain vähän polven alle yltävä hame. Toivotaan, että kuuman kauden aikana paikallisetkin pukeutuvat jollain tavoin kevyemmin...
Reetta
Niin, kyllä mäkin epäilen syylliseksi sitä lomatunnelmaa. Mun on vaikea kuvitella, että italialaiset hyväksyisivät sitä, että menisin uikkareissa Pietarin kirkkoon ja kyselisin kovaan ääneen kuka se paavi oikein on.
Turkissa pahimmat näkemäni turistit on olleet ranskalaisia - joita kulttuuri-ihmisiksikin on sanottu.
Toisaalta kyllä mulle nyt loma kelpaisi: aurinkoa, lämmin vesi ja ei mitään ohjelmaa.
Grand-Popossakin on näköjään turistikausi alkanut - valkoisia liikkuu vähän siellä sun täällä. Ei ole enää niin orpo olo kuin ensimmäisellä viikolla, jolloin lisäkseni Grand-Popossa oli lähinnä vain Juha Vakkuri ja hullu saksalainen. Nyt saan nauttia bussilasteittain saksalaisista, yksittäisistä ranskalaisista ja sitten tietysti näitä meidän suomalaisistamme...tosin suomalaiset tunnistaa yleensä noin sadan metrin päästä :) Kanadalaiset sairaanhoitajat olivat kuukauden työharjoittelussa ja lähtivät, useat itkuisina kun uudet poikaystävät jäivät tänne. Yksi paikallinen maanvaiva, nyt jo ihan mukava tuttu kun poissa minun kimpustani, on ehkä lähdössä Kanadaan huhtikuussa. Rakkaus ei tunne rajoja :)
Turistikausi senkun kiihtyy. Italialaiset ryhmat ovat jatkuva naky ja reppumatkailijat Lonely Planet kourassaan. Melkomoisen huvittava naky sinansa, kun joka toisella mzungulla townissa on Lonely Planet. Ja raukat nayttaa niin eksyneilta :D
Ja joo, olen todella nahnyt naita pikkumikroshortsityttoja ja miehia ilman paitaa ja rantapyyhkeessa. Keskella kaupunkia siis, ehka ne ei muistanu tuoda kotoa muita vaatteita Stone Town -tutustumiskierrokselle. Onneksi ovat kuitenkin vahemmistona. Rannalla on mun mielesta ihan ymmarrettavaa, etta on uimapuvussa tai bikineissa. Tosin kun olin Matemwessa, niin pakko oli vaan menna uimaan nopeasti, kun heratti niin paljon huomiota paikallisissa lapsissa. Tosin hotelli olikin kaytannossa keskella kylaa ja rannan oli valloittaneet lahinna vuohet ja lehmat...
Pakko kommentoida kun tänne eksyi...Olen tyttö, joka on itse asunut ja opiskellut Thaimaassa, missä tämä turismi on vielä näkyvämpää. Olen huomannut myös itsessäni, että kun olin paikassa kauemmin, tulin ikäänkuin ylpeäksi, koska "tiesin" enemmän kuin turistit, olinhan ollut paikassa kauemmin ja saatoin tuntea itseni jo melkein kuin thaimaalaiseksi.
Toki ymmärrän ärtymyksesi isoja turistiryhmiä kuten italialaisia kohtaan. Mutta mitä pahaa reppumatkailijoissa on? He sentään yrittävät matkustaa mahdollisimman omatoimisesti. Itsekin lienee olet joskus reppumatkaillut? Ja lonely planet on muuten tosi hyvä opaskirja. Miten muuten kuin reppu selässä lähtisit tutustumaan uuteen kulttuuriin ja maahan? Jostakin se on aloitettava. Ja kyllä sitä varmasti on itse kukanenkin hukassa uudessa paikassa
Alkoi vain ärsyttämään, kun tunnistin saman millainen itse olin asuessani thaimaassa. Sitä tulee niin ylpeäksi ja alkaa vähättelemään niitä jotka ovat vain "lomalla". Naureskellen katsottiin muka turisteja, jotka olivat eksyksissä ja kulkivat kartan kanssa. Oltiin muka niin paljon parempia kuin he, kun asuttiin maassa. Nyt jälkikäteen tajuan miten naurettavan lapsellinen sitä oli. Miten siellä pitäisi turistin sitten olla? Pitäisikö olla ottamatta karttaa esille, ettei paljastuisi turistiksi, esittää, niinkuin asuisi siellä? Toki turisteissakin on eroja, itseänikin ärsyttää sellaiset jotka eivät kunnioita maan tapoja. Näistä pahimpia maassa kuin maassa britit (ja saksalaiset).
Eli toisin sanoen, laskeudupa vähän maan pinnalle tyttö hyvä.
Kommentoimpa tätä vanhaa tekstiä. Täällä se nyt vaan on niin, että hihattomassa paidassa ja minihameessa käveleminen on äärimmäisen tyhmää. Tai shortseissa ilman paitaa. Kun ymmärrän swahilia, niin olen onnellinen, että turistit eivät ymmärrä. Sanoin aika kärkkäästi Lonely Planetista, olen usein itsekin reppumatkaillut ja itseasiassa omistan Lonely Planet Tanzanian. En halua asettaa ketään turistia huonompaan tai parempaan valoon. Mielestäni kaikista ryhmistä löytyy niitä fiksuja, joitain siltä väliltä ja sitten niitä, jotka eivät vaan välitä mistään.
Enkä todellakaan ajattele olevani parempi kuin kukaan muu. En todellakaan elä minkään swahili yhteiskunnan normien mukaan. Kaukana siitä. Mitä turisteihin tulee joskus olen vain siitä kovin ihmeissäni, että ei olla valmiita ottamaan selvää siitä mihin tullaan . Vähän kunnioitusta vaan vaatisin paikallista kulttuuria kohtaan.
Lähetä kommentti
<< Home