Minun Afrikkani
Kun lahdin tanne, ajattelin etta paljon mielummin lahtisin Intiaan tai ihan mihin tahansa muualle. Lentokoneen laskeuduttua ensimmaisena haistoin tutun poltetun maan tuoksu ja taivas oli avara Afrikan taivas. Olin onnellinen, etta palasin. Ensimmaiset paivat eivat kylla olleet helppoja. Dar es Salaam tuntui tylylta ja paljon epamiellyttavammalta kuin kuusi vuotta sitten.
Sansibaria kohtaan minulla on todella jakautuneet tunteet. Paallisin puolin tama nayttaa niin paratiisisaarelta, mutta kun taalla on vahan aikaa, niin alta alkaa paljastua vaikka mita. Hankalaa on se, etta olen taalla tekemassa kenttatyota ja opiskelemassa. Minulla ei siis ole mitaan tiettya tyoyhteisoa tai saannollista toistuvaa rutiinia, joka ehka helpottaisi olemista. Naisiin tutustuminen on vaikeaa, eika swahilini vielakaan ole niin hyvaa, etta pystyisin keskustelemaan silla pelkastaan. Yksinkertaisiin keskusteluihin kykenen, mutta vaativimpiin en. Pitaisi olla viela hieman pidemman aikaa, etta puhuminen kehittyisi.
Naisiin tutustuminen on siis ollut vaikeaa painvaistoin kuin miehiin. Aluksi olin todella rasittunut kaikista ehdotteluista, mutta nyt olen jo alkanut ottaa huumorilla. Ainakin olen saanut riittamiin swahilin harjoittelua perhesuhteiden kertaamisessa. Tosin sansibarilaista miesta ei kylla karkoita edes lapsilla tahi aviomiehella. Mita enemman lapsia sita parempi, ei sen niin valia onko ne juuri omia. Lisaksi olen tullut tulokseen, etta miehilta odotetaan tuonlaatuista kaytosta. Sita vahvempi alfa-uros olet mita enemman valloituksia. Sita paitsi olen huomannut miesten flirttailevan tayshunnuttautuneiden naisten eli ninjojen kanssa siina missa meidan epasiveellisten mzungujenkin.
Olen myos onnistunut kehittamaan taalla pukeutumisongelman. Nykyisin tuntuu todella saadyttomalta, jos kuljen lyhyessa hameessa (polven alle) ja ilman huivia. Hihattomia paitoja en kykene kayttamaan ja t-paitoja vain juuri ja juuri. Oluen juominen tuntuu ihan supersyntiselta. Olen ilmeisesti joutunut jonkinlaiseen liminaalitilaan, jossa en oikein ole lansimainen mutta en sansibarilainenkaan. Viime kuussa daladalassa pari tanskalaista tyttoa kysyi olenko muslimi, kun minulla oli huivi paassa. Olin ihan hammentynyt. Pemballa vanhempi mies kehui minua, kun olin "pukeutunut saadyllisesti". Lisaksi minua on yritetty kaannyttaa jo useita kertoja ja tiedusteltu kaantyisinko muslimiksi jos naisin muslimimiehen.
Angelikan sanoin paikalliset naiset taas ovat "huonosti palkattuja ja ylipukeutuneita". Taalla jos jossain voi tuntea itsensa ryysylaiseksi. Kaikki vaatteet ja asusteet sopivat yhteen. Lisaksi buibuin alta loytyy niukkaakin niukempia vaatteita. En esimerkiksi itse ole voinut ostaa mitaan lansimaisia (=Kiinassa valmistettu) vaatteita kaupoista, kun ne on liian kimaltelevia/pienia/rohkeita. Lisaksi niiden ostaminen tuhoaa itsetunnon lopullisesti, kun taytyisi valita koko xxxl.
Olen myos sita mielta, etta kaikki kireat lansimaiset pakkosuorittajat voisivat tulla tanne vahaksi aikaa rentoutumaan. Elama on leppoisaa, jos on vaan hieman rahaa niin etta parjaa. Toisaalta myos ne typerat rasistit, joiden mielesta afrikkalaiset on laiskoja ja tyhmia saisivat tulla katsomaan tanne elamaa ja nakemaan kuinka paljon ihmiset tekevat toita ja miten kekseliaita toimeentulon muotoja maailmassa voi olla.
Elama on hyvaa taalla.
Sansibaria kohtaan minulla on todella jakautuneet tunteet. Paallisin puolin tama nayttaa niin paratiisisaarelta, mutta kun taalla on vahan aikaa, niin alta alkaa paljastua vaikka mita. Hankalaa on se, etta olen taalla tekemassa kenttatyota ja opiskelemassa. Minulla ei siis ole mitaan tiettya tyoyhteisoa tai saannollista toistuvaa rutiinia, joka ehka helpottaisi olemista. Naisiin tutustuminen on vaikeaa, eika swahilini vielakaan ole niin hyvaa, etta pystyisin keskustelemaan silla pelkastaan. Yksinkertaisiin keskusteluihin kykenen, mutta vaativimpiin en. Pitaisi olla viela hieman pidemman aikaa, etta puhuminen kehittyisi.
Naisiin tutustuminen on siis ollut vaikeaa painvaistoin kuin miehiin. Aluksi olin todella rasittunut kaikista ehdotteluista, mutta nyt olen jo alkanut ottaa huumorilla. Ainakin olen saanut riittamiin swahilin harjoittelua perhesuhteiden kertaamisessa. Tosin sansibarilaista miesta ei kylla karkoita edes lapsilla tahi aviomiehella. Mita enemman lapsia sita parempi, ei sen niin valia onko ne juuri omia. Lisaksi olen tullut tulokseen, etta miehilta odotetaan tuonlaatuista kaytosta. Sita vahvempi alfa-uros olet mita enemman valloituksia. Sita paitsi olen huomannut miesten flirttailevan tayshunnuttautuneiden naisten eli ninjojen kanssa siina missa meidan epasiveellisten mzungujenkin.
Olen myos onnistunut kehittamaan taalla pukeutumisongelman. Nykyisin tuntuu todella saadyttomalta, jos kuljen lyhyessa hameessa (polven alle) ja ilman huivia. Hihattomia paitoja en kykene kayttamaan ja t-paitoja vain juuri ja juuri. Oluen juominen tuntuu ihan supersyntiselta. Olen ilmeisesti joutunut jonkinlaiseen liminaalitilaan, jossa en oikein ole lansimainen mutta en sansibarilainenkaan. Viime kuussa daladalassa pari tanskalaista tyttoa kysyi olenko muslimi, kun minulla oli huivi paassa. Olin ihan hammentynyt. Pemballa vanhempi mies kehui minua, kun olin "pukeutunut saadyllisesti". Lisaksi minua on yritetty kaannyttaa jo useita kertoja ja tiedusteltu kaantyisinko muslimiksi jos naisin muslimimiehen.
Angelikan sanoin paikalliset naiset taas ovat "huonosti palkattuja ja ylipukeutuneita". Taalla jos jossain voi tuntea itsensa ryysylaiseksi. Kaikki vaatteet ja asusteet sopivat yhteen. Lisaksi buibuin alta loytyy niukkaakin niukempia vaatteita. En esimerkiksi itse ole voinut ostaa mitaan lansimaisia (=Kiinassa valmistettu) vaatteita kaupoista, kun ne on liian kimaltelevia/pienia/rohkeita. Lisaksi niiden ostaminen tuhoaa itsetunnon lopullisesti, kun taytyisi valita koko xxxl.
Olen myos sita mielta, etta kaikki kireat lansimaiset pakkosuorittajat voisivat tulla tanne vahaksi aikaa rentoutumaan. Elama on leppoisaa, jos on vaan hieman rahaa niin etta parjaa. Toisaalta myos ne typerat rasistit, joiden mielesta afrikkalaiset on laiskoja ja tyhmia saisivat tulla katsomaan tanne elamaa ja nakemaan kuinka paljon ihmiset tekevat toita ja miten kekseliaita toimeentulon muotoja maailmassa voi olla.
Elama on hyvaa taalla.
posted by Anna-Riitta at 6:04 ip.
10 Comments:
Kiinnostava tuo loppukommenttisi työn roolista Afrikassa.
Vaikka länsimaisssa teknologian pitäisi vapauttaa meidät liiasta työstä, protestanttinen työetiikka lisääntyy mitä pohjoisemmaksi mennään. On vaikea huomata omallakin kohdalla kuinka tiukassa istuu tuo "sisäistetty herruus".
Tuntuu että itsekin pitäisi matkustaa Afrikkaan tai Intiaan voidakseen todella itse nähdä ja ymmärtää toisenlaisen elämänrytmin ja arvojärjestyksen. Useimmissa em. maissa käyneissä ystävissäni oivallus näkyy jonkinlaisena salaisena hymynä liian työnteon ja ylimääräisen työstä huolenkantamisen turhuudelle.
Järkeilen itselleni, etten ole pakkosuorittaja, kun pystyn vielä kesken työpäivän heittäytymään tällaisiin filosofointeihin työn syvimmästä olemuksesta...
Mikko V
Moi,
joo tuo pukeutumiseen panostaminen käyhyydestä huolimatta on kyllä rasittavaa monessa maassa. Kun sellaisia hepeniä ei päällensä kykene laittamaan, mutta toisaalta tuntee itsensä ihan kamalan näköiseksi omissa vaatteissaan. Onneksi täällä Nepalissa eivät juuri vaatteisiin satsaa: löydän Kathmandun ja Patanin kaupoista ihan tyylisiäni vaatteita. Yläosia löytyy jopa varsin hyvin (paitsi tiukkoja t-paitoja joissa on kuitenkin hiat, ärh), mutta housujen kanssa on suomalaisella synnyttäjän lantiolla vaikeampaa. Farkut esimerkiksi ovat merkkiä Big Form. Ja olen vielä laihtunut täällä vaikka kuinka!
Täällä ei onneksi ole tuota ehdotteluongelmaa miesten kanssa. Mutta toisinaan kyllä ottaa päähän ne kovin syvässä istuvat ystävällismieliset oletukset miesten ja naisten rooleista. Esimerkiksi projektinkaan sedille ei kertakaikkiaan mene jakeluun, että ruoanlaitto on Ilmarin ja minun YHTEINEN harrastus. Aina siitä jotenkin tulee minun harrastukseni.
Juu kyllähän tämä malttia kasvattaa tämä elämä kehitysmaassa. Pakko vain luopua hermon polttamisesta kun asiat eivät toimi. Kun eivät ne toimi kuitenkaan :). No ei vaiskaan. Mutta tahtoisin totisesti jo oppia tätä kieltä, monet hermon kärähdykset säästyisi kun pystyisi suoraan kysymään erinäisiltä säätäjiltä mistä on kysymys.
Reetta
Piti vain käydä tsekkaamassa kaiman blogia :) (googlailen kun pitäisi opiskella) Terveiset koleasta ja sateisesta Skotlannista sinne varmasti hieman lämpimämään Sansibariin :)
Voi, kaikki niin totta. Hassua, itsellänikään ei tehnyt elokuussa ollenkaan mieli lähteä - liekö ollut sitten muutto -ja ihmistenjättöstressiä, vaiko mitä. Ja nuo miehet... :) Sormeni syyhyävät kommentoida! Tosiaan, mitä enemmän naisia, sitä enemmän mies olet (ja jo se, että on varaa pitää useaa vaimoa/naista kertoo jotakin). Vaikka niinhän se menee Suomessakin? Ja naisiin tutustuminen on hankalaa. Olen valittanut siitä jo useille ihmisille: joko tytöt ovat niin nuoria, että vanhemmat eivät halua/uskalla päästää heitä kotoa juuri minnekään (olen kerran toiminut alibina teini-ikäisten tyttöjen treffeille muuten, sanoivat siis tulevansa minun luokseni, kun menivät syömään poikien kanssa...), tai sitten he ovat jo liian vanhoja (noin 20v.), ja kiireisiä miehen ja lasten kanssa. Tutustu siinä sitten.
Ja olen myös ostellut noita XXXL-kokoisia alusvaatteita, Kiina-ilmiö pätee täälläkin!
Joo, kyllahan tuo naisten maaran verrannollisuus miehisyyteen pitaa paikkaansa lansimaissakin, mutta taalla se on viela vahvemmin esilla. Yksi swahilinainen selitti myos minulle, miten oikeastaan on hyva kun miehella on muita naisia. Se todistaa sen, etta miehessa on viehatysvoimaa muidenkin mielesta ja mies on siis enemman mies.
Mun siveellinen swahilinainen identiteetti koki hienoisen kolauksen viime viikolla kun kavin bilettamassa seka Nungwissa etta townissa reggaebileissa (ja sielta viela jatkoille dharma loungeen). Hulluna ilmaista viinaa, tyotarjous baarissa ja mahdollisesti kasvava taipopulaatio hiuksissa. Mahtavaa oli nahda kuitenkin kun kerrankin miehet tanssi ihan hulluna (olematta kannissa).
Tervehdys!
Olen omin nokkineni tulossa Sansibarille käymään pääsiäisen tienoissa työnmatkan yhteydessä ja googlailessani törmäsin blogiisi. Mielenkiintoista luettavaa! Sopisikos sinulta mitenkään kysellä vinkkejä?
Kaikkea hyvää sinne!
Elina
Toki saa kysellä vinkkejä, neljän kuukauden perusteella osaan niitä antaakin. Täipelko oli onneksi turha :D
No, mitka on fiilikset Suomeen paluun jalkeen? Loppuuko blogin pito tahan? Jalkiraporttia vaaditaan!
Joo, kirjoitan vielä viimeisen viestin, kunhan jaksan ja saan koottua sen. Jonkinlaisen yhteenvedon neljästä kuukaudesta. Sen jälkeen luulen, että blogini hiljenee siihen asti kunnes palaan Sansibarille.
Niin, sinun afrikkasi... ;) Hyvä blogi, nähdään taas. t.Marieta(eli marjatta)
Lähetä kommentti
<< Home