Viimeisin suurin keskustelun aihe Sansibarilla on ollut kun kaksi viikkoa sitten keskiviikkona sahkot katkesivat kymmenen aikaan illalla. Aluksi luulimme, etta joku oli vain unohtanut ostaa sahkoa, mutta muutaman paivan kuluttua asioiden luonne alkoi selvita.
Ensimmaisena vedentulo loppui, koska vesi toimii sahkopumpulla. Tama on oikeastaan kaikista pahin ongelma sahkottomana elamisessa. Talla hetkella vesi siis taytyy ostaa kanistereissa. Toinen ongelma on se, etta Stone townin talot ovat niin pimeita, etta edes paivalla ei oikeen naa mitaan ilman kynttilan valoa. Sansibarin bisnesmiehille sahkokatkosta on ollut hyotya, kynttiloiden hinnat ovat nousseet 50 shillingista 150:een ja generaattoreiden hinnat ovat tuplaantuneet.
Hamarinta, ja niin sansibarilaista, on kuitenkin se, etta tilanteesta ei saa kunnollista tietoa. Ongelman ydin on kuitenkin se, etta Sansibar on taysin riippuvainen mantereelta tulevasta sahkosta. Nyt sen toimittamisessa on ongelmia, koska kaapeli on rikkoutunut, joka johtaa sahkoa mantereen ja Sansibarin valilla. Kaapeli olisi pitanyt uusia kymmenen vuotta sitten, mutta afrikkalaiseen tapaan sita ei tietenkaan uusittu. Saarella oli myos varageneraattori, mutta se ei enaa toimi, koska ihmiset ovat hiljalleen varastaneet siita erinaisia osia. Kerrankin pembalaiset tosin voivat nauraa, silla Pemballa toimii sahkot, koska Ungujan vanha varageneraattori on siella.
Huhut liikkuvat villeina. Ensimmainen ilmoitus oli, etta sahkot tulisivat takaisin 15.6. Sen jalkeen tiedoksi annettiin, etta ne ovat poissa kolme kuukautta norjalaisten eksperttien vierailtua paikan paalla. Talla hetkella odotellaan kai generaattoria, joka voisi tuottaa sahkoa ainakin osaksi paivaa. Onneksi turismin kuumin kausi on alkamassa, niin hallinnon on tehtava ainakin jotain. Ei sen niin valia tavallisille sansibarilaisille onko sahkoa tai puhdasta juomavetta. Turistien rahat ovat tarkeita.
Jotkut sanovat, etta sansibarilta loytyisi asiansa osaava mekaanikko, mutta koska han kuuluu oppositiopuolueeseen hanta ei voida palkata. Epailen, etta asianlaita olisi ihan nain, mutta poliittinen kysymys tasta tulee kuitenkin. Ja arvatkaa missa Sansibarin presidentti on talla hetkella? Italiassa.
Aika hyvin tahan sahkottomyyteen on kuitenkin tottunut. Iltaisin on pimeaa kaduilla, mutta suunnistaminen ei kuitenkaan ole vaikeaa. Jaw's corner on osoittautunut paikaksi, joka pelastaa myos sahkottomyyden kohdatessa. Samalla kun siemailee kahvia kanzuaijien kanssa, voi samalla ladata puhelinta liikkeessa, jossa on generaattori. Luojalle kiitos Jaw's cornerista, en tieda miten selvian ilman sita Suomessa.
