Minun Afrikkani

Kun lahdin tanne, ajattelin etta paljon mielummin lahtisin Intiaan tai ihan mihin tahansa muualle. Lentokoneen laskeuduttua ensimmaisena haistoin tutun poltetun maan tuoksu ja taivas oli avara Afrikan taivas. Olin onnellinen, etta palasin. Ensimmaiset paivat eivat kylla olleet helppoja. Dar es Salaam tuntui tylylta ja paljon epamiellyttavammalta kuin kuusi vuotta sitten.

Sansibaria kohtaan minulla on todella jakautuneet tunteet. Paallisin puolin tama nayttaa niin paratiisisaarelta, mutta kun taalla on vahan aikaa, niin alta alkaa paljastua vaikka mita. Hankalaa on se, etta olen taalla tekemassa kenttatyota ja opiskelemassa. Minulla ei siis ole mitaan tiettya tyoyhteisoa tai saannollista toistuvaa rutiinia, joka ehka helpottaisi olemista. Naisiin tutustuminen on vaikeaa, eika swahilini vielakaan ole niin hyvaa, etta pystyisin keskustelemaan silla pelkastaan. Yksinkertaisiin keskusteluihin kykenen, mutta vaativimpiin en. Pitaisi olla viela hieman pidemman aikaa, etta puhuminen kehittyisi.

Naisiin tutustuminen on siis ollut vaikeaa painvaistoin kuin miehiin. Aluksi olin todella rasittunut kaikista ehdotteluista, mutta nyt olen jo alkanut ottaa huumorilla. Ainakin olen saanut riittamiin swahilin harjoittelua perhesuhteiden kertaamisessa. Tosin sansibarilaista miesta ei kylla karkoita edes lapsilla tahi aviomiehella. Mita enemman lapsia sita parempi, ei sen niin valia onko ne juuri omia. Lisaksi olen tullut tulokseen, etta miehilta odotetaan tuonlaatuista kaytosta. Sita vahvempi alfa-uros olet mita enemman valloituksia. Sita paitsi olen huomannut miesten flirttailevan tayshunnuttautuneiden naisten eli ninjojen kanssa siina missa meidan epasiveellisten mzungujenkin.

Olen myos onnistunut kehittamaan taalla pukeutumisongelman. Nykyisin tuntuu todella saadyttomalta, jos kuljen lyhyessa hameessa (polven alle) ja ilman huivia. Hihattomia paitoja en kykene kayttamaan ja t-paitoja vain juuri ja juuri. Oluen juominen tuntuu ihan supersyntiselta. Olen ilmeisesti joutunut jonkinlaiseen liminaalitilaan, jossa en oikein ole lansimainen mutta en sansibarilainenkaan. Viime kuussa daladalassa pari tanskalaista tyttoa kysyi olenko muslimi, kun minulla oli huivi paassa. Olin ihan hammentynyt. Pemballa vanhempi mies kehui minua, kun olin "pukeutunut saadyllisesti". Lisaksi minua on yritetty kaannyttaa jo useita kertoja ja tiedusteltu kaantyisinko muslimiksi jos naisin muslimimiehen.

Angelikan sanoin paikalliset naiset taas ovat "huonosti palkattuja ja ylipukeutuneita". Taalla jos jossain voi tuntea itsensa ryysylaiseksi. Kaikki vaatteet ja asusteet sopivat yhteen. Lisaksi buibuin alta loytyy niukkaakin niukempia vaatteita. En esimerkiksi itse ole voinut ostaa mitaan lansimaisia (=Kiinassa valmistettu) vaatteita kaupoista, kun ne on liian kimaltelevia/pienia/rohkeita. Lisaksi niiden ostaminen tuhoaa itsetunnon lopullisesti, kun taytyisi valita koko xxxl.

Olen myos sita mielta, etta kaikki kireat lansimaiset pakkosuorittajat voisivat tulla tanne vahaksi aikaa rentoutumaan. Elama on leppoisaa, jos on vaan hieman rahaa niin etta parjaa. Toisaalta myos ne typerat rasistit, joiden mielesta afrikkalaiset on laiskoja ja tyhmia saisivat tulla katsomaan tanne elamaa ja nakemaan kuinka paljon ihmiset tekevat toita ja miten kekseliaita toimeentulon muotoja maailmassa voi olla.

Elama on hyvaa taalla.

Kuvia Flickrissa

Lukeekohan tata blogia enaa kukaan? No, joka tapauksessa olen taas takaisin saarellani. Laitoin muutamia kuvia Flickriin. Kuvat on lahinna Pembalta, mutta seassa on kuvia muualtakin. Laittelen lisaa kun jaksan.

Kuvat loytyvat taalta: http://www.flickr.com/photos/83823867@N00/

Matkailua

Yli kahden kuukauden jalkeen poistuin vihdoinkin saarelta mennakseni mihinkas muualle kuin toiselle saarelle. Sansibar koostuu kahdesta saaresta Ungujasta ja Pembasta ja olen siis viettanyt aikaani vain ensiksi mainitussa. Viime lauantaina otin sitten vihdoinkin lautan Pemballe. En ole koskaan aikaisemmin ollut yhta pahoinvoiva laivassa, mutta selvisin oksentamatta perille, painvastoin kuin monet kanssamatkustajani.

Ensimmaisen yon vietin Chake Chakessa, joka oli pienoinen kulttuurishokki vilkkaan Ungujan jalkeen. Kaikki liikkeet sulkeutuivat neljan jalkeen, eivatka avautuneet illalla uudestaan edes rukousten jalkeen. Kadut olivat ihan tyhjia, ei autoja, ei ihmisia. Myohemmin illalla kadulle tuli muutamia ruuan myyjia ja siina oli kaupungin iltameiningit.

Seuraavana paivana suuntasin Weteen, jossa vietinkin oikein aktiivilomailua. Kavin snorklaamassa ja vuokrasin auton kuskeineen, joka kuljetti minua ympari saarta. Wete oli viela hiljaisempi kuin Chake Chake, mutta aktiivilomailun ja mukavien ihmisten vuoksi viihdyin hyvin. Saari on vihrea, kaunis, siella on jattimaisia mangopuita ja vain muutamia mzunguja.

Yleistaen ihmiset Pemballa ovat viela mukavampia kuin Sansibarilla. Monet tosin eivat pida Ungujasta ollenkaan. Poliittisen tilanteen takia naiden kahden saaren valit ovat tulehtuneet. Ungujalla en ole kuullut kenenkaan haukkuvan Pembaa (paitsi ihmetelleet miksi haluaisin menna sinne kun siella ei ole mitaan), mutta pembalaisissa on aistittavissa katkeruutta. Erot on nahtavissa, Pemba vaikuttaa jo ulkoisesti paljon koyhemmalta. Melkein jokainen paikallinen, jonka kanssa juttelin, halusi puhua politiikkaa.

Pemballa sain myos houkuttelevimman tarjouksen miehelta tahan mennessa. Swahili Diversien divemaster tarjosi neljan paivan sukelluskurssia (padi) ilmaiseksi. Hetken aikaa mietin jo sen hyvaksymista. Jarki sanoi kuitenkin, etta parempi vastata kieltavasti. Vastauksena sain syytoksen, etta en voi hyvaksya lahjaa koska sen tarjoaja on musta mies. No, mina en taas saanut vastausta siihen, etta miksi ylipaataan han tarjosi kurssia ilmaiseksi. Ilmeisesti olin hurmannut hanet kietoutumalla kangaan (tansanialaisnaisten kayttama kangas, jossa on sananlasku), kun seuraavana paivanakin han muisti mainita kuinka kaunis olin ollut huivittautuneena, kuin swahilinainen :D Kaytin kangaa pyyhkeena kun olin kylmissani veneessa uimisen jalkeen. Kaikenlaisia viesteja sita lahettaakin tietamattaan. Olen tullut tulokseen, etta osalla paikallisista (muslimi)miehista on paha fiksaatio naisten huivittautumiseen. Varsinkin, jos sen tekee valkoinen nainen. Varokaa kaikki tyttoset, jotka suunnittelette matkaa Sansibarille.

Pembalta lensin Tangaan, joka oli myos aikamoinen kokemus. Kone oli pieni, vain kuusi matkustajaa. Tanga oli aika samanlainen kuin muistinkin sen olevan. Ei mitaan ihmeellista tekemista, hiljaista ja vahan uneliasta. Kavin katsomassa Amboni-luolaa, jossa asuu henkia ja lepakoita. Hurjan jannittavaa ja pelottavaa. Tangasta tuli Dariin, jossa olen talla hetkella. Nayttaa isolta, hienolta ja sahkoakin on talla kertaa. Tingot (daladala-konduktoorit) on paljon ghetompia taalla kuin Sansibarilla. Tanaan aion syoda hyvin ja nauttia ison kaupungin tunnelmasta.