Vietettyani yli kuukauden saarella kuva keskimaaraisesta turistista on alkanut muotoutua. Itsenaisesti matkailevat turistit ovat usein matkustaneet ympari Ita-Afrikkaa tai Tansaniaa, tehden kaikki tyypilliset safarit, gorillakierrokset ja kiivenneet Kilimanjarolle. Sansibar on viimeinen kohde ennen lentoa kotimaahan. Paikka jossa voi rentoutua, ottaa aurinkoa, sukeltaa ja snorklata. Townissa taas voi hieman tutustua eksoottiseen arabialaisafrikkalaiseen kulttuuriin, jos jaksaa. Taalla voi myos tavata muita turisteja, joihin on ehka tormannyt matkan aiemmassa vaiheessa.
Sitten on italialaiset, jotka saapuvat charter-koneissaan ja siirtyvat hotelleihinsa. Stone townissa italialaiset liikkuvat suurissa ryhmissa matkaoppaan seurassa ja valtaavat aanekkasti kapeat kadut. Mutta se mika tekee erityisesti italialaisista typeria on se, etta monet antavat lapsille rahaa ja karkkia. Niinpa rannoilla ympari Sansibaria on ryhmia lapsia, jotka pyytavat kaikilta ohikulkevilta valkoisilta rahaa, kynia tai karkkia (italiaksi). Hengaaminen rannalla onkin yhtakkia kivempaa kuin kouluun meneminen. Lisaksi monet italialaiset naiset ovat innokkaita ottamaan aurinkoa ilman ylaosaa ja kuulin, etta jopa taysin alastomia ihmisia on nahty Sansibarin rannoilla. Tama kaikki saarella, jonka asukkaista yli 90%:ia on muslimeja, ja jossa suurin osa paikallisista naisista hunnuttautuu.
Muutenkin monien turistien pukeutumisessa olisi parannettavaa. Tuttavani asuu anglikaanisen kirkon kupeessa, joka on merkittava turistikohde. Ihmiset tulevat kirkkoon sellaisissa rantavaatteissa, etta Euroopassa heita ei edes paastettaisi kirkkoon sisalle. Mutta valiakos silla taalla, lomallahan sita vain ollaan. Taman kaiken seurauksena ei ole ihmekaan, etta monilla paikallisilla on vahintaankin omituinen kuva eurooppalaisista/valkoisista.
Turismin lieveilmiona taalla on myos kukoistava beach boy -kulttuuri. Naiden nuorten miesten tarjoamat palvelut sisaltavat kaikkea delfiinikierroksista huumeisiin. Jotkut miehista ovat viela kohtalaisen selvapaisia, mutta sitten osa on sellaisia tapauksia, joista kannattaa pysytella kaukana. Monilla on tietysti kiikarissa myos eurooppalainen tyttoystava, jonka mukana voi paasta Eurooppaan. Ja jos Eurooppaan paaseminen ei onnistu, niin ainakin seuralainen voi maksaa Sansibarilla olemisen ja elamisen valiaikaisesti. Taytyy sanoa, etta minut on yllattanyt se, etta kuinka moni miehista oikeastaan on onnistunut. Toivottavasti en muutu taysin kyyniseksi ennen kuin palaan kotiin.
