Habari?
Swahilikulttuurissa tervehtiminen on tarkea osa jokapaivaista elamaa. Niinpa erilaisten tervehdysten ja kuulumisien kyselyn maara on loputon. Tahan mennessa olen ottanut tavaksi, etta vastaan kaikkiin tervehdyksiin (ellei kyse ole jambojambo cd:n tai aurinkolasien myyjasta tai muuten vaan jostain superarsyttavasta tyypista). Lapset tervehtivat usein sanomalla good morning, riippumatta siita onko aamu, paiva vai yo. Se on tietysti hyvaa englannin kielen harjoitusta, vaikka hieman vaarin meneekin. Yleisin tapa tervehtia minua on kuitenkin jambo, joka on hassua pidgin swahilia ja jolla tervehditaan ainoastaan valkonaamoja. Nuoret miehet taas sanovat mambo (mon. jambosta), johon pitaa vastata poa ("cool"), safi (puhdas) tai fresh. Kuulostaa minun mielesta vahan typeralta, mutta koska haluan olla kohtelias niin vastaan coolisti poa.
Olen myos huomannut, etta paikallisilla on selkea tarve luokitella minua, mutta monet eivat oikein tieda mihin kategoriaan minut laittaisi. Selvasti olen mzungu (valkoinen), jonka myos saan kuulla useita kertoja paivassa. Pidan eniten dadasta (sisko), koska se on aika neutraali ja ystavallismielinen tapa puhutella. Minua on myos kutsuttu mamaksi, bibiksi, ladyksi ja madamiksi. Huvittavinta on ollut kun muutaman kerran lapset ovat sanoneet minulle shikamoo, joten yleensa tervehditaan vain vanhempia ihmisia, kuten isovanhempia. Epailen, etta lapset olettavat minun olevan opettaja.
Lisays 27.11.
Vietin viikonlopun Nungwissa biitsilomailemassa, josta on tullut viikonloppuperinteeni taalla. Kaupungista on niin mukavaa paasta valilla pois ja rannat taalla on niin hienoja, etta haluan kayda niissa kaikissa. Nungwi oli kylla vilkkain vierailemani rantakohde. Siella oli kaksi isoa ryhmaa ausseja ja britteja, joka ainakin lisasi melun maaraa. Opin myos pelaamaan rantakrikettia ja join kaksi Kilimanjaro-olutta. Lomaromanssien maara oli myos melkoinen, joka teki paikallisista miehista ehka viela astetta arsyttavampia kuin kaupungissa. Tietysti yrittaa aina saa, mutta miesystavatarjokkaiden maara alkaa jo olla mahdoton. Onneksi taalla ei sentaan tuijoteta kuin Intiassa eika kukaan ole yrittanyt koskea.
Nungwissa kuten Bwejuussa, Pajessa ja Kendwassa oli runsaasti maasaita vartioimassa hotelleja ja myymassa koruja. Maasaiden maara Sansibarilla on rajahtanyt sen jalkeen kun kuivuus maasaiden omilla asuinalueilla on tappanut karjaa ja huonontanut elinolosuhteita. Niinpa monet ovat olleet pakotettuja etsimaan vaihtoehtoisia elinkeinoja. Turisteista suurin osa taas on italialaisia valmismatkalaisia, jotka pysyttelevat omissa luksushotelleissaan. Mielenkiintoista sinansa, etta vain italialaiset luokittelevat Sansibarin merkittavaksi pakettimatkakohteeksi. Taman kaiken seurauksena tapasin maasain, joka yritti antaa minulle poskisuudelman. Hieno yritys olla kohtelias, vaikka hieman metsaan menikin, mutta mistas sita voisi tietaa meidan mzungujen kaikista tervehtimistavoista.
Olen myos huomannut, etta paikallisilla on selkea tarve luokitella minua, mutta monet eivat oikein tieda mihin kategoriaan minut laittaisi. Selvasti olen mzungu (valkoinen), jonka myos saan kuulla useita kertoja paivassa. Pidan eniten dadasta (sisko), koska se on aika neutraali ja ystavallismielinen tapa puhutella. Minua on myos kutsuttu mamaksi, bibiksi, ladyksi ja madamiksi. Huvittavinta on ollut kun muutaman kerran lapset ovat sanoneet minulle shikamoo, joten yleensa tervehditaan vain vanhempia ihmisia, kuten isovanhempia. Epailen, etta lapset olettavat minun olevan opettaja.
Lisays 27.11.
Vietin viikonlopun Nungwissa biitsilomailemassa, josta on tullut viikonloppuperinteeni taalla. Kaupungista on niin mukavaa paasta valilla pois ja rannat taalla on niin hienoja, etta haluan kayda niissa kaikissa. Nungwi oli kylla vilkkain vierailemani rantakohde. Siella oli kaksi isoa ryhmaa ausseja ja britteja, joka ainakin lisasi melun maaraa. Opin myos pelaamaan rantakrikettia ja join kaksi Kilimanjaro-olutta. Lomaromanssien maara oli myos melkoinen, joka teki paikallisista miehista ehka viela astetta arsyttavampia kuin kaupungissa. Tietysti yrittaa aina saa, mutta miesystavatarjokkaiden maara alkaa jo olla mahdoton. Onneksi taalla ei sentaan tuijoteta kuin Intiassa eika kukaan ole yrittanyt koskea.
Nungwissa kuten Bwejuussa, Pajessa ja Kendwassa oli runsaasti maasaita vartioimassa hotelleja ja myymassa koruja. Maasaiden maara Sansibarilla on rajahtanyt sen jalkeen kun kuivuus maasaiden omilla asuinalueilla on tappanut karjaa ja huonontanut elinolosuhteita. Niinpa monet ovat olleet pakotettuja etsimaan vaihtoehtoisia elinkeinoja. Turisteista suurin osa taas on italialaisia valmismatkalaisia, jotka pysyttelevat omissa luksushotelleissaan. Mielenkiintoista sinansa, etta vain italialaiset luokittelevat Sansibarin merkittavaksi pakettimatkakohteeksi. Taman kaiken seurauksena tapasin maasain, joka yritti antaa minulle poskisuudelman. Hieno yritys olla kohtelias, vaikka hieman metsaan menikin, mutta mistas sita voisi tietaa meidan mzungujen kaikista tervehtimistavoista.
posted by Anna-Riitta at 7:05 ip.
12 comments
